Päivä 8: Sunnuntaikävely (14.3.2010)

Taivas näytti vähemmän pilviseltä, joten saatuani yhden TV-ohjelmaehdotuksen kirjoitettua päätin lähteä kunnon sunnuntaikävelylle. Harjoittelin ratikkamatkaa oopperalle, ettei sitten ensi viikolla tule kiireessä jäätyä liian aikaisin pois…

Všehrdova-kuja Malá Stranassa ja vaaleanpunainen talo Prahan linnan kupeessa. Siinä asutaan! Emäntä joutui tulemaan ulos katsomaan, mitä koira haukkuu. Ilmeisesti minua ja yhtä toista kuvaamaan pysähtynyttä turistia!

Siitä kävelin sillan yli Malá Stranaan ja kiipesin Prahan linnalle asti. Alas laskeutuessa pyrin kovasti mulle suositeltuun U Hrocha-pubiin, mutta se oli jo puoli kuudelta illalla aivan täynnä ja vapaat pöydät oli merkitty varatuiksi. Tupakansavukin oli jo aika sakea ja väki mulkoili turistia ihan niin kuin matkaoppaiden kuvauksissa oli luvattukin… Vähän liian tsekkiläistä mulle.

No, johonkin piti kuitenkin päästä vessaan ja ottamaan neuvoa-antava pikkumusta, siis olut.

Pikkupuolen aukion ravintolakompleksin kellarista löytyi tyylikäs olutpuoli. Sielläkin olin ainoa turisti, vaikka tuo seutu on ainoa, missä näin talvisaikaankin turisteja näkyy vähän enemmän. Ruuatkin näyttivät hyviltä, mutta vapaata pöytää ei ollut ja oli vielä liian aikaista mulle.

Sitten jatkoin auringonlaskun aikaan pitkin Kaarlensiltaa vanhaankaupunkiin ja askeleet johtivat  Restaurace Blatniceen, jota joku oli vieraskirjaan kovasti hehkuttanut. Asiakkaita oli lisäkseni vain neljä, mikä herätti epäilyjä, mutta ruoka ja palvelu olivat erinomaisia.

Iso tuoppi tummaa Velkoa, Jameson-viski, salaatti, hirmuinen liha-, myky- ja punakaaliannos nimeltään Staročeská bašta, ynnä yksi Becherovka… 16 euroa!

On se vaan niin paljon parempaa hanasta!

Juuri kun luulin selättäneen annoksen… olivat sitten kätkeneet vielä makkarapätkän salaatinlehden alle!

Kotiuduin ratikalla maha potkupallon kokoisena ja vietin loppuillan X-Factorin ja Anna Perhon Jäätteenmäki-jakson parissa. Jossain välissä tästä yli pyyhkäisi ukkosmyrsky. Sitten vielä chattailin Simon kanssa, kunnes alkoi jälleen hurjien unien yö…

Päivä 7: Kotihiiri (13.3.2010)

Sää ei edellenkään erityisesti houkutellut ulkoilemaan, joten jatkoin sähköpostikirjeenvaihdon raivausta ynnä muuta säätöä, kunnes alkoi viimeinen viisuilta. SVT:n lähetys hiukan pyki, mutta sain biisit sentään kuunnteltua, ennen siirtymistä Serbian karsinnan pariin.

Loihdin ihan kahden ruokalajin illallisen: primoksi pastaa ja secondoksi jauhelihapötkylöitä ja tomaattia.

Melodifestivalen ja pötkylöitä oli lauantai-illan menu

Jotta ei tulisi niin lyhyt postaus, niin yksi juttu on pitänyt kirjoittaa. Tsekeissä on jäljellä paljon sellaista hyvää, joka Suomesta on kadonnut. Yksi tajunnanräjäyttävä flash back on ollut lovecký-salami, jonka makuista metwurstia muistan joskus lapsuudessa saaneeni, mutta etäisestikään vastaavaa ei Suomessa valmista kukaan. Olisiko ollut Seeckin lihakaupan tuote?