Päivä 15: Lepoa ja työtä (21.3.2010)

Nukuin puolillepäivin ja totesin, että lepopäivä on nyt syytä pyhittää eikä hötkyillä mihinkään. Harmaa ja sateinen sää tukivat hyvin päätöstä… Päiväuniakin tarvittiin, jotta ylipäätään pystyi orientoitumaan työntekoon. Sunnuntai on kyllä työpäivistä parhaita. Kaikenlaista puuhaa vaan koko ajan ilmaantuu, joka pitää erossa luovasta työstä, mikä tietysti harmittaa.

Illallistarpeet löytyivät kaapista: mun hernekeittoani eli kirsikkatomaatti-valkosipulipastaa ynnä ihania makkaroita ja tomaattia. Saatuani tämän blogin vihdoin taas ajan tasalle, iltasaduksi nautin X-Factorin.

Tunnelmallista bohemiaelämää.

Päivä 14: Piipahdus Afghanistanissa (20.3.2010)

Päivän tärkeimmäksi työsuoritukseksi taisi jäädä yhden kirjeen kääntäminen italiaksi, jonka palkkion perin laulutunteina… Kahdeksan tienoilla kävelin sitten afghanistanilaiseen ravintola Arianaan. Muuten mainio paikka, mutta koko salia hoiti vain yksi tarjoilija, joten kiireisenä lauantai-iltana asiat vähän kestivät…

Mulla oli vähän suunnitelmia mennä katselemaan yöelämää. Baklavan nautittuani tekstailin cembalomestari Jukalle, joka kutsui sille kuuluisalle “yhdelle”. Lopulta istuttiin yli puoli kahteen U Vejvodůssa. Sadekin oli lakannut. Ilta oli ihanan lämmin ja kävelin massu turvoksissa kotiin. Ei enää tämmöistä illallista: vehnää, riisiä ja olutta. Ei sovi mulle yhtään. Täytyy palata punkku-, liha- & salaattilinjalle.

Afganistanilainen lampaan palapaisti ja baklava

Päivä 13: Rakastuin mä biisoniin (19.3.2010)

Heräsin reippaana kymmenen jälkeen ja päätin, että tänään sitten eläintarhaan! Lähdin käpöttelemään ennen yhtä ja löysin eläintarhaan aika lailla suorinta tietä, matkaan meni melkein tunti.

Ilma oli lämmin ja taivas puolipilvinen. Täydelliset olosuhteet.

Prahan eläintarha on yksi parhaita näkemiäni, moderni ja siisti. Piti ihan laittaa Facebookiin kuvia, niin ei tarvitse tänne niitä vääntää. Tietysti monien suurten eläinten kohdalla tulee miettineeksi, että tilaa on kyllä aika vähän. Uhanalaisten eläinten kohdalla kuitenkin täytyy olla tyytyväinen, että eläintarhoja ylipäätään on olemassa.

Eläintarha on suuri: minun tahdillani 3 tuntia 20 minuuttia oli juuri ja juuri riittävä aika, mutta pari tuntia lisää ei olisi haitannut, niin olisi voinut istahtaa vaikka kaljalle. Pisimpään viihdyin seurustelemassa yhden amerikkalaisen biisonin kanssa, joka tuli esittämään minulle piehtaroimista. Mahtava tyyppi.

Tietysti gorilloita tuli ihmeteltyä varmaan 20 minuuttia, olisi mennyt vaikka muutama tunti. Tai koko elämä. Yksi hienoimpia kohteita oli heti kierroksen alkuun sijoitettu Indonesia-talo, jossa hirmuinen määrä lepakoita suihki edestakaisin ihan vapaana! Myös Afrikka-talo, jossa asuivat jotkut ihmepossut ja hirmuinen kirahvilauma. 10 euron pääsymaksu oli todella hintansa väärti!

Eläintarhalta matkasin sitten bussilla ja parilla metrolla Tasavallan aukiolle ja Palladium -kauppakeskukseen. Kunnon oliiveja ei löytynyt, mutta aitoa parmigiano reggiano -raastetta sentään. Kävelin vielä isohkon korttelin ympäri etsimään mulle neuvottua kreikkalaista herkkukauppaa, mutta sitten luovutin ja istahdin palkintokaljalle. Kotiin palatessa suoritin vielä ruokaostoksia Billassa.

Sitten vaihdoin vähän parempaa päälle ja menin illalliselle aamulla bongaamaani sisilialaiseen Il Gattopardoon naapurikorttelissa. Aivan loistava löytö. Täysin italialainen omistus ja henkilökunta. Alkuun tris di carpaccio eli Roomassa koko talven välttelemääni graavikalaa, mutta tsekkikeittiön jälkeen alkoi jo tehdä mieli… Pääruoaksi saamani miekkakala ja simpukat yrtti-tomaattikastikkeessa olivat tuoreita ja oikein valmistettuja. Sanoisin, että vastaavasta annoksesta olisi esim. Roomassa joutunut maksamaan enemmän! Yläkerrassa on vielä herkkukauppa, jossa oli yhtä sun toista tarpeellista, mutta ei valitettavasti niitä kunnon mustia oliiveja, joita metsästin…

Päivä 12: Makropulos (18.3.2010)

Iltapäivällä kirjoittelin politiikkablogiini edellisen illan oopperan innoittamana ja sen levytystä kuunnellen. Ynnä päivitin tämän blogin alkuviikon osalta ja aloin muuntautua ihmisen näköiseksi oopperaa varten. Ajattelin lähteä edellistä päivää vähän aikaisemmin, ehtä ehtisin haukata jotain Kansallisteatterin vastapäisessä Kávarna Slaviassa.

Národni divadlo eli Kansallisteatteri

Liikenne esti ratikan etenemistä yhtä vauhdikkaasti ja kahvilassakin oli aika hässäkkä. Meni niin minuuttipeliksi, että sain hotkittua lohileivästä vain täytteet ja pari haukkausta leipää. Kadun ylittäminen kesti myös, kun näemmä täälläkin osataan ajaa risteykset tukkoon niin, että mikään ei liiku… Sisäänpääsykontrolli oli yhtä olematon kuin viimeksi ja ryntäsin kohti toista parvea. Ongelma oli, että joku urpo istui paikallani, mutta onneksi juuri ennen valojen sammumista vahtimestaritäti vakuuttui, että se oli minun paikkani. Tiukoille meni.

Janáčekin Tapaus Makropulos oli ihan vauhdikas ja hupaisa, mutta jos tänä päivänä menisi esittämään tuommoista musikaali-ideaa tuottajille, niin tuskinpa menisi läpi. Teoksessa yhdistyvät musiikkiteatteriin erityisen huonosti sopivat genret: dekkari ja science fiction. Mukavinta oli, että parvelta sai seurata orkesterin työskentelyä ja tekstityslaite oli juuri oikealla korkeudella, ettei tarvinnut niskaa rasittaa. En saanut ohjelmaa/librettoa hommatuksi, mutta tekstitys olikin yllättäen englanniksi ja tsekiksi. Sekin piti oikein virkeänä, kun sai tutustua tsekin kieleen tällä tavalla.

Edellisen illan vieruskaverit tapasin jo väliajalla ja sitten lähdin heidän kanssaan illalliselle Restaurace U Kapraan. Paikan nimikkokala eli karppi oli paneroituna muuten hyvä fish & chips -versio, mutta ruodot häiritsivät, kun piti vielä samalla seurustella… Jälkkäriksi sai vielä räiskälettä ja jätskiä. Todella semmoinen flashback -ateria. Ei tällaista vanhanaikaista ravintolaruokaa Suomessa enää helposti löydä.

Joka tapauksessa mukava eläkkeellä oleva hollantilaispariskunta suunnitteli jo kovasti tulevansa Suomeenkin oopperaan. Prahassa he olivat kuudetta kertaa. Aika lailla kävi kateeksi, kun ajomatka Groningenista kestää kuulemma 8 ja puoli tuntia. Stadista ei siinä ajassa pääse kuin Ouluun tai Pietariin, jos raja vetää… Eurooppa pieni, Suomi suuri.

Sääennusteen innoittamana menin nukkumaan ajoissa…