Tarkoitus oli keskittyä työntekoon, mutta kun lämpötila nousi yli kahteenkymmeneen, oli ihan pakko kokeilla tarkeneeko T-paidassa… Kyllä vain! Kävelin Letnan puistoa pitkin Metronomille eli entiselle Stalinin patsaan jalustalle. Terassi, puistonpenkit ja nurmikot olivat täynnä oluenjuojia!
Laskeuduin sitten ghettoon ja vilkaisin paikat ulkopuolelta. Voi olla, että synagogakierros jää toiseen kertaan. Jos vielä ilmoja ja voimia piisaisi, niin Ylälinna eli Vyšehrad kiinnostaa enemmän… Tsekkasin vielä Vanhankaupungin pääsiäismarkkinat ja osallistuin turistilaumatapahtumaan eli Astronomisen kellon lyönteihin klo 18.
Marko olisi houkutellut korealaisporukan mukaan, mutta päästyäni kotiin ei sitten oikein energiaa ollut lähteä enää mihinkään. Päätöksessä oli apuna ukkoskuuro ja eilisen tsekkimätön kosto eli vatsavaivat. Ajatus kolmannesta hapankaali- ja läski-illallisesta ei oikein iskenyt. Pitäisi laihtua… Toivottavasti ei nyt mitään flunssaa enää pukkaa, sitä lajia on tänä talvena ollut ihan liikaa.
Heräsin puoli seitsemän! Mikä lie taas levottomuus ja mania on päällä. Yhden Battiato-tekstin sain tehtyä ja sitten jatkoin pari tuntia unia.
Velvollisuudentunnosta kävin iltapäivällä suorittamassa linnakierroksesta puuttuneet osat: Ruutitorni, Pyhän Vituksen katedraali ja pinakoteekki. Sitten arvoin mielessäni lähtisinkö katsomaan vielä muita Linnavuoren nähtävyyksiä kuten Loretoa (ei kiinnosta, koska olen oikeassakin Loretossa rampannut), mutta päätin kuitenkin hoitaa mielessä myös poltelleen modernin taiteen museon samalla reissulla. Se olikin hyvä päätös. Nykytaide putsasi mieltä mukavasti. Sitä oli kyllä aika paljon, eikä kaikkien olennaisten tsekkitaiteilijoiden nimet millään jääneet mieleen, mutta Bohumil Kubišta kylläkin. Hän oli nimittäin nuorena flunssapandemiaan kuollut loistava kubisti.
Myöhemmin kirjoitin vähän lisää taiteesta.
Museota vastapäätä olevassa ja mulle Facebookissa vinkatussa U Houbaréssa vedin perusmättöä eli läskiä, hapankaalia ja nuudeleita. Vatsa täällä kyllä kasvaa. Ihmeellisintä, että olen alkanut tykätä tsekkiruuasta. Kiskasta ostin jäätelön ja ratikkalippuja, josko vielä tulisi vähän ajeltua… Alkaa jo haikeus vallata mielen, kun Prahan päivät ovat varsin luetut.
Mättö, salaatti ja olut, n. 11 euroa!
Sitten katsoin yhden leffan ja jatkoin vielä toisen Battiaton tekstin parissa silmäluomien lupsumiseen asti. Tänään siis 2 covertekstiä valmiiksi, ei huono saavutus, varsinkin kun sitä ekaa tuli pyöriteltyä kuukausi- ellei vuositolkulla mielessä… Nyt 14 kasassa!
Päivät Prahassa valuvat kuin hiekka tiimalasissa ja paineet turismin suorittamiseksi alkoivat nousta samaa tahtia ilman lämpötilan kanssa. Heräsin yhdeltätoista ja suihkun kautta suuntasin Prahan linnaan. Pressikortilla 2 päivän lippu maksoi muodolliset 40 senttiä, joka velvoitti tietysti tutkimaan paikat tarkoin. Ensimmäisen päivän 3 tunnin peliaikani käytin tsekkaamalla Kuninkaanlinnan, Pyhän Yrjön luostarin sekä maalauskokoelmat, Kultaisen kujan ja Daliborin tornin.
Sitten lähdin kohti Strahovin luostaria ja kuulua panimoravintolaa. Kello oli aika vähän, mutta nälkähän siinä jo tuli. Sisälle ei mahtunut ja kurjahan se olisi avata terassikausi vain hörppäämällä pikaolut. Ei muuta kuin villatakkia päälle ja olo mukavaksi. Aloin jopa kirjoittaa postikortteja ja tunsin itseni tosi turistiksi! Maistoin kahta olutta: stydimpää kausiolutta ja normaalia tummaa olutta. Ruuaksi sain samassa oluessa valmistetun hanhenkoiven, kaalia ja tietysti knöödeleitä. Oli hyvää! Voi olla, että voi joutua menemään vielä uudestaan, sillä perjantaina tulee myyntiin pääsiäisolut!
Sitten kävelin upeaa näköalakatua alas ja baarin kautta ratikkaan. Sitten olinkin aika kuitti ja taisin sammua jo ennen puoltayötä.
Jatkoin Battiaton kanssa koko päivän ja käväisin vain lähimarketissa hommaamassa täydennyksiä.
Kokkailin normipastaani ja jauhelihapötkylöitä. Kun ei enää käännöslyriikkaa irronnut niin viimeistelin afgaaniravintolassa käynnin kirvoittaman bloggauksen.
