Päivä 24: Bratislava (30.3.2010)
Categories: Matkailua, Yleistä ja yksityistä.
Kesäaikaan siirtymisen takia yö sujui nopeasti ja kun aamulla istuimme McDonaldsissa huomasin, että kello tulee kuusi. Päätinkin yrittää sitten aikaisempaan junaan. Kännipäissäni heittelin loput kamat laukkuihin ja soitin taksin. Ihme, että muistin numeron, vaikka en ollut sitä aiemmin tarvinnut. Taksi tuli nopeasti ja maksoi vain 6 euroa.
Ei mennyt edes tiukille ja junassa oli hyvin tilaa: koko matkalla osastooni ei pyrkinyt muita ihmisiä.
Juna vei kyllä melkoisen hiljaista miestä. Ei ollut paha olo, mutta silmät lupsuivat eikä esim. lukeminen tai kirjoittaminen tullut mieleenkään. Sitäpaitsi oli kiehtovaa katsoa Tsekin maisemia, jotka tullessa jäivät näkemättä, kun oli jo pimeää. Alkumatkasta sain ehkä nukuttua jotain viiden minuutin torkkuja, mutta pidempiin uniin sopivaa asentoa oli mahdonta löytää. Onneksi olin älynnyt ostaa eväät eli vettä, tsekkiläistä kofeiinikolajuomaa ja banaanin.
Kondista ei enää ollut siihen, että olisin lähtenyt etsimään mitään julkisia kulkuneuvoja, varsinkin kun päällä oli talvitakki ja lämpötila oli saapuessa jo yli 20 astetta. Aseman takseilla oli selkeä kartelli ja ryöstöhinta, mutta pakko siihen oli vain suostua. Retrohotelli Kyjeviä voinee parhaiten kuvailla näin: “kuvitelkaa Hotelli Viru ilman suurempia remontteja sitten valmistumisen…”. Keltainen Trabant aulassa kruunaa kaiken. Toisaalta samassa kompleksissa toimii jättimäinen Tesco-tavaratalo, jonka valikoima ei varmaan jää jälkeen Tallinnan Stockasta tai Kaubamajasta.
No, edullinen hinta, lämmintä vettä tulee, wifi toimii huoneessa jne. Pikkuisen huoletti, että pysyvätkö ikkunat hurjassa tuulessa kiinni ja ehjinä. Näköala oli huima. Häämatkailijat ja nirppanokkailijat voivat mennä muualle. Valitettavasti Bratislavan hintataso on euron, Wienin läheisyyden ja vähäisemmän kilpailun takia turistille törkeähkö verrattuna Prahaan.
Kaunis ilma ja uusi paikkakunta panivat vielä venymään niin paljon, että käpöttelin vanhassa kaupungissa varmaan toista tuntia ennen kuin menin lounaalle johonkin kasino-pubmestaan, jossa oli oikein edullinen ja maittava mikrolasagne ja hyvä punkku. Sen jälkeen peti tuntui maailman ihanimmalta.
Muutaman tunnin unien jälkeen lähdin sitten toiselle kävelylle. Tonavan rannalla ei vielä ollut oikein actionia, mutta vanhassa kaupungissa pyöri jonkun verran turisteja. Söin ihan mainion mutta melkein Suomen hintatasoa olevan illallisen ja palasin suorinta tietä hotelliin. Eilisen rasitukset painoivat, mutta istahdin vielä maistelemaan paikallista luumuviinaa ja ihmettelemään englantilaisten eläkeläisten kaljankittausta. Onneksi baari pantiin kiinni jo yhdeltätoista vai oliko se puoliltaöin…
