Päivä 9: Lokal boys (15.3.2010)

Posted on Thursday, March 18, 2010 at 15:08 by petri.
Categories: Matkailua, Yleistä ja yksityistä.

Nyt nää unet alkavat jo mennä överiksi. Aamulla näin unta, jossa Budapestiin putosi kaksi matkustajakonetta ja koko kaupunki oli tulessa. Katseltiin sitä jostain kauempaa. Piti valmistaa ihan äijäaamiaista:

Erinäisten kirjoitushommien lomassa sulattelin jääkaappi-pakastimen. Nyt on enää kirjahylly järjestämättä, niin olisi irtaimisto jokseenkin paremmassa järjestyksessä kuin tullessani. Lamppuja voisi tietysti ostaa rikkinäisten tilalle…

Illaksi oli Markon ja Jukan kanssa sovittu treffit vasta kymmeneksi, mutta menin jo yhdeksäksi paikalliseen kapakkaan nimeltä Lokal. Aika uskomatonta, että valtava ravintola oli talvisena maanantai-iltanakin niin täynnä, että mun piti hetki odottaa pöydän vapautumista. Kalja kaupattiin ihan heti aperitiiviksi. Pihvi ja salaatti olivat mainiot.

Prahalaistunut soitinrakentaja Jukka oli myös oikein mainio tuttavuus ja politiikan puhuminen ja kaljanjuontihan jatkui sitten aika myöhään… Taisi jo sarastaa, kun ylitin Moldaun ja kiipesin kotiin!

Päivä 8: Sunnuntaikävely (14.3.2010)

Posted on Tuesday, March 16, 2010 at 18:50 by petri.
Categories: Matkailua, Yleistä ja yksityistä.

Taivas näytti vähemmän pilviseltä, joten saatuani yhden TV-ohjelmaehdotuksen kirjoitettua päätin lähteä kunnon sunnuntaikävelylle. Harjoittelin ratikkamatkaa oopperalle, ettei sitten ensi viikolla tule kiireessä jäätyä liian aikaisin pois…

Všehrdova-kuja Malá Stranassa ja vaaleanpunainen talo Prahan linnan kupeessa. Siinä asutaan! Emäntä joutui tulemaan ulos katsomaan, mitä koira haukkuu. Ilmeisesti minua ja yhtä toista kuvaamaan pysähtynyttä turistia!

Siitä kävelin sillan yli Malá Stranaan ja kiipesin Prahan linnalle asti. Alas laskeutuessa pyrin kovasti mulle suositeltuun U Hrocha-pubiin, mutta se oli jo puoli kuudelta illalla aivan täynnä ja vapaat pöydät oli merkitty varatuiksi. Tupakansavukin oli jo aika sakea ja väki mulkoili turistia ihan niin kuin matkaoppaiden kuvauksissa oli luvattukin… Vähän liian tsekkiläistä mulle.

No, johonkin piti kuitenkin päästä vessaan ja ottamaan neuvoa-antava pikkumusta, siis olut.

Pikkupuolen aukion ravintolakompleksin kellarista löytyi tyylikäs olutpuoli. Sielläkin olin ainoa turisti, vaikka tuo seutu on ainoa, missä näin talvisaikaankin turisteja näkyy vähän enemmän. Ruuatkin näyttivät hyviltä, mutta vapaata pöytää ei ollut ja oli vielä liian aikaista mulle.


Sitten jatkoin auringonlaskun aikaan pitkin Kaarlensiltaa vanhaankaupunkiin ja askeleet johtivat  Restaurace Blatniceen, jota joku oli vieraskirjaan kovasti hehkuttanut. Asiakkaita oli lisäkseni vain neljä, mikä herätti epäilyjä, mutta ruoka ja palvelu olivat erinomaisia.

Iso tuoppi tummaa Velkoa, Jameson-viski, salaatti, hirmuinen liha-, myky- ja punakaaliannos nimeltään Staročeská bašta, ynnä yksi Becherovka… 16 euroa!

On se vaan niin paljon parempaa hanasta!


Juuri kun luulin selättäneen annoksen… olivat sitten kätkeneet vielä makkarapätkän salaatinlehden alle!

Kotiuduin ratikalla maha potkupallon kokoisena ja vietin loppuillan X-Factorin ja Anna Perhon Jäätteenmäki-jakson parissa. Jossain välissä tästä yli pyyhkäisi ukkosmyrsky. Sitten vielä chattailin Simon kanssa, kunnes alkoi jälleen hurjien unien yö…

Päivä 7: Kotihiiri (13.3.2010)

Posted on at 17:22 by petri.
Categories: Euroviisut, Yleistä ja yksityistä.

Sää ei edellenkään erityisesti houkutellut ulkoilemaan, joten jatkoin sähköpostikirjeenvaihdon raivausta ynnä muuta säätöä, kunnes alkoi viimeinen viisuilta. SVT:n lähetys hiukan pyki, mutta sain biisit sentään kuunnteltua, ennen siirtymistä Serbian karsinnan pariin.

Loihdin ihan kahden ruokalajin illallisen: primoksi pastaa ja secondoksi jauhelihapötkylöitä ja tomaattia.

Melodifestivalen ja pötkylöitä oli lauantai-illan menu

Jotta ei tulisi niin lyhyt postaus, niin yksi juttu on pitänyt kirjoittaa. Tsekeissä on jäljellä paljon sellaista hyvää, joka Suomesta on kadonnut. Yksi tajunnanräjäyttävä flash back on ollut lovecký-salami, jonka makuista metwurstia muistan joskus lapsuudessa saaneeni, mutta etäisestikään vastaavaa ei Suomessa valmista kukaan. Olisiko ollut Seeckin lihakaupan tuote?

Päivä 6: Imurointia ja viisuilua (12.3.2010)

Posted on Saturday, March 13, 2010 at 14:57 by petri.
Categories: Euroviisut, Matkailua, Yleistä ja yksityistä.

Tää alkaa mennä jo toistoksi, mutta ei voi johtua vain henkilökohtaisesta sekamelskasta tai ruoka- ja juomavaliosta, mutta nukkumista todella häiritsee tämä unien määrä! Ei ihme, että Kafkakin on täältä kotoisin.

Väkisin maaten onnistuin nukkumaan yhteentoista asti ja sopivasti päästyäni työn alkuun paikalle tupsahti kaunis siivoojaneito (odotin enemmän Sex and the Cityn Magda-tyyppistä hahmoa), joka lupasi ilmoittaa kylppärin ikkunaongelmasta eteenpäin. Mä puolestani tsekkasin, mikä yläkerran imurissa on muka vikana, koska tytön käyttämä imuri piti ihan hirmuista meteliä: harjaosa on tukossa/rikki, muuten toimii loistavasti.

Ihan leppoisa päivä. Ulkona satoi ajoittain vettä kaikissa olomuodoissaan ja vaikka kuinka monesta sääpalvelusta katsoisi, niin yhtä huonoa on luvassa ainakin 5 päivää… Sinänsä loistavaa, ei harmita yhtään, ettei ole energiaa harrastaa ankaraa turismia ja voi nauttia erinomaisista työskentelyolosuhteista.

Muussa ei ole valittamista kuin hiukan terveydessä: poskiontelot/nenän kuivuus ja verenvuoto ovat vaivanneet jo 3 kuukautta. Perhettä on ikävä, ei Suomea. Katon läpi kuuluva pulujen pulputus tuo mieleen Niilon ääntelyn, ilmasto on ollut aivan samanlainen kuin Helsingissä ja petikin muistuttaa laadultaan kotona olevaa, niinpä olen monena aamuna luullut herääväni Töölössä!

Sain vihdoin toisen Sirkka-Liisa trailerin tehtyä ja julkaistua YouTubessa, sitten varailin oopperalippuja ensi viikoksi ja kävin kaupassa. Suurin osa pulloista ei mennyt palautuskoneesta läpi, joten jätin ne ihan pokkana siihen koneen viereen, kun kukaan ei katsonut. Nopeasti ne siitä silti hävisivät…

Itselaukaisin on löytynyt! Elina Brotherus saa kohta kilpailijan ;)

Sitten testasin onnistuuko vakiopastani löytämistäni aineista ja pyhitin illan Viron ja Kreikan euroviisukarsinnoille. Saksaakin tuli vilkuiltua. Virossa oli aivan loistava ja mielenkiintoinen karsinta, tosin voittaja ei nyt ollut minun suosikkini.

Päivä 5: Čtvrtek on toivoa täynnä (11.3.2010)

Posted on at 14:44 by petri.
Categories: Matkailua, Politiikkaa, Yleistä ja yksityistä.

Joku on todella ostanut tsekin kielestä vokaalit pois. Venäjäksi torstain sentään pystyy suomalaisilla ääntämistaidoilla lausumaan: [ʧit'vjorg] Toisaalta jos konsonantin raja määriteltäisiinkin niin, että konsonantteja ovat vain klusiilit, niin eipä sitten. Muita konsonanttejahan voi kuitenkin venyttää niin paljon kuin keuhkoissa henkeä riittää…

Ei hassumpi työympäristö!

Aamupäivän omistin tälle blogille ja keskipäivän päiväunille. Sen jälkeen aloin vääntää toista Riisutut roolit -traileria ja pidin yhteyttä Suomeen. Melkein jo suunnittelin kokkaavani, mutta päätin kuitenkin mennä korttelin toiselle puolelle, aiempien residenssitaitelijoiden suosittelemaan Fraktal-pubiin.

Hyvä valinta: sain ruokapuolen ainoan vapaan pöydän, mutta silti palvelu oli nopeaa ja erinomaista.
Tuoppi, viski, bulgarialainen shopska-salaatti, ravintolahampurilainen ja vielä jälkiruoaksi yksi Becherovka = 16 €. Tarjoilija oli tosi kiva ja innoissaan kun pääsi puhumaan pari sanaa englantia. Mä olin yhtä innoissani, että osasin suurin piirtein tilata tsekiksi, onneksi ruokalista oli myös englanniksi. Sapuska oli mainiota. Syömättä jätin vain salaatin raakaa paprikaa ja tarjoilija selitti tohkeissaan, että ensi kerralla sitten pyydät, että laittavat vain tomaattia! Tällä viimeistään varmistivat kanta-asiakkuuteni.

Bulgarialais-amerikkalainen iltapala Fraktalissa

Muuten olen sitä mieltä, että EU:n pääkaupunki pitäisi välittömästi siirtää Brysselistä Prahaan. Vaikka historialäksyt on vielä osin tekemättä ja nähtävyydet juoksematta, olen jo tästä aivan vakuuttunut. EU:n painopiste on siirtynyt keskemmälle Eurooppaa ja sen pitäisi myös näkyä. Samalla voisi lopettaa kinastelun Strasbourgin asemasta. Kaikki vaan Prahaan.

Tsekkien unioniskeptisyys presidentistä alkaen, tupakointi kaikkialla, historia, sijainti, ruokakulttuuri… Puoltavia syitä on monia: Praha pääkaupungiksi! Henkisesti Praha on eurooppalaisempi kuin moni maahanmuuton runtelema läntisempi metropoli, jollaiseksi Helsinkiäkin ollaan väkisin muuttamassa.

Päivä 4: Olutta! (10.3.2010)

Posted on Thursday, March 11, 2010 at 13:14 by petri.
Categories: Matkailua, Yleistä ja yksityistä.

Aamupäivällä järjestelin keittiön astiat ja heittelin jääkaapista ruokia pois. Pientä stressiä aiheutti alakerran kylppärin tuuletusikkuna, jonka huomasin olevan auki enkä meinannut saada sitä pysymään kiinni, mekanismissa joku löystyminen. Näillä pakkasilla melkoinen lämpöhukka.

Pulut pulputtavat räystäillä (klikkaa kuva isommaksi ja etsi pulu!). Čechova 10:ssä (valkoinen talo) sijaitsevat tällä hetkellä 4 alueelisen taidetoimikunnan residenssit: Uusimaa ja Etelä-Savo yläkerran vasemmalla puolella.

Sitten kävin kaupassa ja pienen välipalan jälkeen olin menossa päiväunille, kun olin kuulevinani ovikellon soivan. Siellä oli huoltomies, joka kävi tsekkaamassa kaasulämmityksen paineet tms. Samalla pyysin tsekkaamaan ikkunaa, mutta yhteistä kieltä ei oikein löytynyt, venäjääni tuntui ymmärtävän paremmin kuin englantiani, oli kuitenkin mua vanhempi kaveri.

Päiväunien jälkeen alettiin sähköpostilla koordinoida Markon kanssa treffejä. Ostin ratikkalipun, mutta 26 meni juuri nenän edestä, joten kävelin puiston ja joen yli. Markon kanssa suunnistettiin illastamaan U Vejvodů -oluthalliin. Marko söi gulassia ja mä popsin valtavaa possukäärylettä, jonka sisällä oli pinaattia, valkosipulia, pekonia, kinkkua ja pähkinää. Sikaa kolmessa muodossa! Jälleen kerran kiitin mielessäni sukupolvia jotka taistelleet islamia vastaan. Ehkäpä kunnioitan heitä jokseenkin enemmän kuin Suomen sotaveteraaneja. Jos Suomi vaikka olisikin kokenut Baltian kohtalon, niin ehkä sitä sikaa olisi silloin tällöin jossain muodossa kaalin höysteeksi saanut… Röh!

Ennen kaikkea suuni ja vatsani totesivat, että tsekkiläinen olut ei ole ylimainostettua. Aito tuoretuote paikan päällä on kyllä helppoa ja hyvää juotavaa. 4 pientä tuoppia eli yht. 1,2 litraa on varmaan oluenjuontiennätykseni tällä vuosikymmenellä. Veikkaan, että tuo ennätys on tehty rikottavaksi ihan lähipäivinä.

Aluksi U Vejvodůn sali oli puolityhjä, mutta myöhemmin sinne paukahti pari luokallista roomalaisia lukiolaisia. Kaiken huipuksi ensimmäinen kaveri, joka tuli pyytämään vapaata tuolia asuu Via della Lungaralla aivan Circolon vieressä! Tuommoinen määrä italialaisia nostaa desibelit ihan toisiin lukemiin… Lapsukaiset näyttivät osin niin nuorilta, että tuon ikäisiä ei Suomessa päästettäisi kapakkaan, saati keskenään kapakkakierrokselle Prahaan, en nähnyt oliko valvojia mukana. Tuntuivat kuitenkin käyttäyvän yhtä asiallisesti kuin kotimaassaankin: ehkä olisi parempi, että meilläkin teinit harjoittelisivat kaljanjuontia siististi anniskelupaikoissa kuin kaduilla ja kotibileissä.

Marko saattoi mut ratikalle ja sitten astuin osin tahallani väärään ratikkaan. Onneksi oli sen verran kartastoa mukana, että älysin jäädä aika oikeassa paikassa pois enkä ajanut kuin pari kilometriä harhaan. Ongelma oli siinä, että kellot löivät keskiyötä ja normaali liikenne päättyi eli vaunut muuttuivat kurpitsoiksi. No, onneksi ilta oli vähän edellisiä lämpimämpi ja mukana oli runsaasti kartastoa. En edes kävellyt harhaan, mutta pieni sakkokierros tuli, koska Hradčanskán metroaseman kohdalla katu oli kanjoni, jossa ylityspaikkaa piti vähän etsiä. Ihan hauska iltalenkki, ei juuri ihmisiä eikä autojakaan näkynyt. Ehkä osa possusta ja kaljastakin suli.

Päivä 3: Siivousintoa (9.3.2010)

Posted on at 12:58 by petri.
Categories: Matkailua, Yleistä ja yksityistä.

Heräsin aivan liian aikaisin, koska täällä näkyy aivan liikaa unia! Aamulla siivoilin keittiötä: jynssäsin mm. hellasta huomattavan rasvakerroksen ja järjestelin paikkoja. Aamiaista syötyäni taisinkin jatkaa unia.

Auringonnousu hyytävän kylmässä maaliskuisessa Prahassa (-11°C)

Samuli teki lähtöä ja myöhäislounaaksi söin capresea tsekkiläisestä mozzarellasta, marokkolaisista tomaateista ja kreikkalaisesta oliiviöljystä. Aiempien residenssitaiteilijoiden matkaraporteissa ja vieraskirjoissa riittää luettavaa: niitä on ainakin vuodesta 1999 asti. Sitten pidin yhteyttä kotimaahan, ja koska olen nyt ainoa asukas tässä luksuslukaalissa, aloin muuttaa yläkerrasta ruokasaliin, jotta sain stereot äänentoistoksi! Järjestin myös hirmuiset kasat vanhoja asukkaiden tuomia lehtiä (kts. “ennen ja jälkeen” -kuvat alla.)

Illan hämärtyessä suunnittelin taas lähtöä Kaarlensillalle auringonlaskun aikaan. Vein mennessäni paperinkeräykseen ison sylillisen vanhoja sanomalehtiä. No, kun vihdoin selvisin ulos, alkoi olla jo pimeää ja tyydyin ihan ekaan saapuvaan ratikkaan. Toistettuani eilisen mokani tajusin, että täällähän kuulutetaan myös seuraavan pysäkin nimi!

Harhailin päämäärättömästi ja karttaan pahemmin vilkuilematta. Pakkasilma pani hiukomaan ja Beetlehemin aukiolta löysin tosi kivan ruokapaikan. Vetelin valkosipulikeittoa ja valkosipulilohta. Sen jälkeen vihdoin löysin Kaarlensillalle. Hyytävässä illassa Praha oli kyllä tosi hiljainen: monia yrittäjiä kyllä käy sääliksi, mutta eiköhän se kevät tule väistämättä tänäkin vuonna. Paluumatkalla kävin vielä rauhoittelemassa vastaa yhdellä pienellä tummalla oluella Linhartská-kadulla olevassa pikkubaarissa.

Löytyi se Kaarlensilta vihdoin. Herra Hapankerma kuuntelee joen vltavaa kuohua…

Päivä 2: Yhtä Syldaviaa (8.3.2010)

Posted on Tuesday, March 9, 2010 at 17:14 by petri.
Categories: Matkailua, Yleistä ja yksityistä.

Matkan rasituksista huolimatta en malttanut nukkua kovin pitkään… Aamulla tutustuin muusikko Samuli Mikkoseen. Hän on kokeneempi Prahan kävijä, mutta tällä kertaa vain piipahtamassa.

Puolenpäivän jälkeen lähdin liikkeelle. Kartanluku ei mennyt ihan putkeen, mutta tulipa ajeltua koko rahan edestä metrolla… Opin mm., että Kaarlenaukio ei ole Kaarlensillan kohdalla. No, Kaarlensilta jäi vielä näkemättä, mutta Vanhankaupungin aukio löytyi ja söinkin siellä myöhäislounasta. Paikalliseen hintatasoon verrattuna kallista, mutta oli sitten laadukastakin.

Lounas Káverna ů Týnassa, soppaa ja sektiä, gulassia ja klöntsiä, sitten tuli vielä struudelia…

Sitten aloitin ostoslistan läpikäymisen hankkimalla tsekkiläisen prepaid-liittymän ja hiiren kotiin unohtuneen tilalle. Moldauta ylittäessä alkoi lumipyry, vaikka samalla oli upea auringonlasku. Lähimarketissa törmäsin kahteen kuopiolaiseen opiskelijapoikaan eli sosiaalista elämää lie luvassa jatkossakin… Lähikaupan valikoimat ovat mainiot.

Kaikkiaan Praha kolahtaa ja kovaa. Se näyttää juuri siltä, missä se sijaitseekin: Euroopan sydän. Koko päivän olen itsekseni naureskellut tsekin kieltä, kun se on niin Tintti-sarjakuvien Syldaviaa. Tosin Herge sijoitti Tintin seikkailut minusta enemmän Balkanille päin ja samoja fiiliksiä olen kokenut myös Makedoniassa ja Romaniassa, mutta nimissä on kyllä niin paljon Tsekkoslovakiaa. Můstek! Brno!

Iltapalaa ei tarvinnutkaan kokata itse, vaan sain Samulin paistamaa possua ja erinomaista caponataa! Määriläinen Zweigelt (3 euroa) on aivan erinomainen punaviini. Haloo, Alkon sisäänostajat! Sammuin viinin ja reippaan pakkasulkoilun ansiosta jo ennen iltakymmentä.

Päivä 1: Budapest-Praha (7.3.2010)

Posted on Monday, March 8, 2010 at 13:29 by petri.
Categories: Matkailua, Yleistä ja yksityistä.

Vietän seuraavat 3 viikkoa Uudenmaan taidetoimikunnan Prahan residenssissä, joka on hyvä syy elvyttää tämä blogi henkiin. Lähteminen Prahaan tuntui omituiselta, koska minulla ei ole koskaan ollut erityistä vetoa juuri sinne päin Eurooppaa. Kysyin noin miljoona kertaa ääneen, miksi olen sinne menossa ja vastasin itselleni, että se selviää vain sinne menemällä. Asian hahmottamiseksi täytyy nyt yrittää bloggailla päivittäin.

Sunnuntaiaamuna matka sujui todella leppoisasti: lentokentillä oli todella vähän ihmisiä, pankkiautomaatti ja paikallinen kimppataksifirma olivat heti uloskäynnin vieressä. Kuski vielä heitti minut ensimmäisenä Keleti pályaudvarille eli Budapestin itäiselle rautatieasemalle. Kansainvälisen lipputoimiston löytämiseksi piti kysyä neuvoa.

Lippu Budapest-Praha Eurocityllä maksoi alle 30 €. Aikaa jäi niin ruhtinaallisesti, että vein kamat ovelasti säilytykseen aseman lähimpään hotelliin, jonka olen varannut 31.3. ja sitten lähdin etsimään välipalaa. Sunnuntainen Budapestkin näytti aika uneliaalta. Päädyin syömään toastia, salaattia, perunalastuja ja Pinot Gris’tä neljän tähden hotelli Metropoliin. Kipaisin vielä juomia marketista ja sitten takaisin.

Matka Bratislavaan asti meni nopeasti, kun oli yksi saksalais-italialainen kundi, jonka kanssa sai bamlata. Bratislavasta juna tuli ylitäyteen, joten paikkavaraus oli hyvä olla. Maisemat olivat niin kiinnostavia, että uni ei tullut millään ennen kuin hämärän tultua kävin juomassa ravintolavaunussa yhden kaljan. Prahaa lähestyttäessä piti vielä ottaa luumuviinaa, että heräsi.

Maisemista lyhyesti: Budapestin jälkeen Tonavan mutka on kuin loputonta Pispalaa, komeita kivitaloja ja puutarhoja rinteissä. Kontrasti Slovakiaan on huomattava, siellä näkyi junasta vain loputtomia peltoja ja sitten: soista ja jäistä havumetsikköä! Määriin tultua alkoi taas näyttää vähän vauraammalta ja Brno näytti niin kiintoisalta, ehkä takaisin palatessa voisikin tehdä välipysähdyksen Tsekin kakkoskaupungissa.

Vuosi sitten prahalaistunut suomalaiskollega oli asemalla vastassa ja matkan haastavin osuus eli suht’edullisen taksin saaminenkin onnistui hänen tsekin taidoillaan. Edessä oli vielä kovin ponnistus: ilman Markoa en olisi kyllä kerralla jaksanut kantaa tavaroitani 6. kerrokseen… Kamat sisään ja syömään vastapäiseen kapakkaan. Niin, ja sitten vielä toiseen kapakkaan. Sen jälkeen 24/7 -kioskista aamiaistarpeet. Väsymyksestä ja kaikista nautituista viinoista huolimatta onnistuin vielä löytämään petivaatteet ja saamaan langattoman yhteyden toimimaan.

Marko Pyhtilä tuli vastaan ja initoi mut lähipubikierroksella!

Kun nyt olen nauttinut viimeisten parin vuorokauden aikana useimpia maailman tunnetuimpia katkeroita, heitänpä tähän tämänhetkisen ranking-listan:

1. Rigas Melnais Balzams
2. Fernet Branca (argentiinalainen vielä parempi)
3. Tsekkiläinen Fernet Stock
4. Unicum
5. Becherovka