Päivä 3: “BB-Eeva” (la 2.10.)

Toinen aamu valkeni jo lämpimämpänä ja sääennusteet lupailivat alkuviikoksi jo hellettä. Aamutoimien jälkeen ehdin pari tuntia tehdä erinäisiä hommia, kun oli aika lähteä treeneihin. Jo viime vuonna tuli testattua, että matka Palermosta Caballitoon kestää minimissään 45 minuuttia sekä taksilla että metrolla. Löysin perille ilman karttaa, vaikka tosin erehdyin ensin parin korttelin verran väärään suuntaan metroasemasta, mutta silläkin oli tarkoituksensa…

Treenattiin kolmesta kuuteen ja belgialainen bandoneonisti Eva Wolff (pitäisikö sanoa BB-Eva!) oli oikein mukava tuttavuus. Kunhan hän ehtii kuunnella levytykset ja treenata parit kipakammat tilutukset, niin meillä ei ole musiikillisesti mitään ongelmia. Ulkomusiikillisesti on todettava, että hän on myös huomattava kaunistus… Mutta mun “poikanikin” ovat kyllä maailman ihanimpia ja loistavia muusikoita. Ei semmoisia basisteja kuin Marcos Ruffo ole maailmassa kovin montaa ja en voisi kuvitella itselleni parempaa tuottaja-kapellimestaria kuin Ale. Pitkästä aikaa elämä tuntui taas ihanalta, kun sai laulaa huipputyyppien säestyksellä. Tähän vielä yleisö päälle, niin siitä ei enää elämä voi muuttua paremmaksi.

Treenien jälkeen käytiin vielä läpi erinäisiä asioita. Edessä on varsin tiivis työkuukausi suomalaisen tangon lähettiläänä… Tiedossa on jo nyt 2 radiovierailua ja kahden pääsanomalehden haastattelut. Tämmöiseen huomioon en ole eläessäni tottunut: tätä on odotettu. Nyt onkin kovat paineet oppia muutamassa päivässä sujuvampi espanja…

Takaisinkin kolistelin metroilla ja ostin sitten vain aamuksi pari sämpylää. Eiliset tähteet olivat mainio illallinen ja kahden euron Malbec on ihan hyvää, mutta vähän liian hapokasta. Täytynee siirtyä kolmen-neljän euron punkkuihin, hik!

Nyt alkaa jo vähitellen tuntua siltä, että se sielu on saapunut ja olen jotenkin harmoniassa ympäristön kanssa. Kun ajattelen kahta edellistä talveani Roomassa, niin luulen, että viihtyisin Buenos Airesissa Roomaakin paremmin kunhan opin kielen yhtä hyväksi kuin italian.

Olen huomannut, että pystyn hämäämään kaikkia niin kauan, kunnes minun on pyydettävä sanomaan joku asia uudestaan tai toisella tavalla silloin kun en ymmärrä jotain. Mun espanjaani kaikki tuntuvat ymmärtävän eikä se ainakaan heti paljasta mua ulkomaalaiseksi. Täällä on vuosikymmenten ajan kuulemma totuttu kaikenlaisiin korostuksiin. Alen mielestä mun vähäinen italia-aksenttini on jopa vetovoimatekijä.

Ylipäätään olen miettinyt kovasti monikulttuurisuusasioita, mutta niistä bloggaan Kaivannon kanava -blogiin.

Päivä 4: Shopping and sushi (3.10.) »« Päivä 2: Asettautumista (pe 1.10.)