Päivä 12: Mediamyrsky yltyy (11.10.)

Ehdin nukkua vajaat 6 tuntia, kun taas piti lähteä samaan radioon. Aika hyvin: kolmena peräkkäisenä päivänä tärkeimmässä tangoradiossa. Tällä kertaa meitä odotti herra Tarantino, ei Quentin, vaan Luis, heh-heh!

Nyt alkaa vähitellen jo espanjan puhuminenkin luistaa. Oli hyvä, että ne lehtijutut olivat ennen radiota, niin ehti oppia sanastoa ja sopivia lauseita. Luis ei ollut ehtinyt kuunnella levyämme, joten saimme itse ehdottaa soitettavaksi Tähdet meren yllä. Muut taisivat olla Satumaa ja Vanas Palabras. En nyt oikein enää muista.

Siitä jatkettiin sitten Alen luokse, sillä tehtävää ja suunniteltavaa riittää. Ennen Danielan valmistamaa lounasta ehdittiin päättää tulevien keikkojen biisilista ja sopia kumpi spiikkailee mitäkin. Syömisen jälkeen suunniteltiin esitelmien sisältöä ja kulkua.

Hyvien uutisten kierre alkoi vain syventyä, kun keikkamme Mendozan Godoy Cruzin tangofestivaaleilla varmistui. Sitten tuli varsinainen pommi: Argentiinan suurimman päivälehden Clarínin sivuille ilmestyi juttu meistä. Ale kirmasi lehtikioskiin, mutta eihän sitä juttua siinä vielä ollut. Juttu oli ikään kuin levyarvostelu, mutta eipä siinä pahemmin arvosteltu. Aivan mielettömän kauniisti sanottu varsinkin viimeinen kappale…

Kaivannon ja Polemannin esittämässä sekoituksessa suomalainen tango menettää osan saksalaisesta marssimeiningistä, jota suurin osa alkuperäisestä (suomalaisesta) puhkuu, mutta voittaa omaperäisyydessä ja kahden samankaltaisen musiikin (tangon) yhtymäkohtien etsimisessä.

Tämä toimittajahan on oikeasti kuunnellut levyn ja ymmärtänyt mistä on kyse!

Yllättäen sitten tuli vielä Argentiinan yleisradion haastattelupyyntö ja kaiken huipuksi kyseinen huippumukava freetoimittaja tuli vielä meidän luoksemme! Nyt alkaa olla starameininkiä

Alen pikku assistentti Michi, 1 v., ainakin 7 kg…

Hämärän tultua matkustin bussi 141:llä kotinurkille. Ei mennyt kuin 25 minuuttia, mutta tietysti liikennettä oli aika vähän. Metro olisi kestänyt kauemmin.

Sitten vielä viimeistelemään uutiskirje päivän loistouutisilla ja lähettämään! Tuli aika pitkä työpäivä… Vetelin sitten kuonooni melkoisen machoillallisen: 4 munaa ja 4 saksalaista makkaraa, ynnä kaljaa!!! Machoidentiteettiäni tukivat vielä 2 Diilin jaksoa. Hjallista on muuten helppo ihailla, mutta tuota “Lastenklinikan pummit” -touhua mä en ole koskaan ymmärtänyt. Ihan oikeasti: tarvitsevatko sairaat lapset Sony Playstationeita?

Päivä 13: Eläköön kaivosmiehet! (12.10.) »« Päivä 11: 10.10.10. (10.10.2010)