Päivä 13: Eläköön kaivosmiehet! (12.10.)

Nukuin mahdollisimman pitkään, koska edessä oli yöradioesiintyminen. Vasta hämärän tultua suoriuduin kauppareissulle. Yritin nostaa rahaa marketin eteisestä: kone runksutti ja pyysi ottamaan rahat ja kuitin, mutta mitään sieltä ei tullut. Nyt pitää sitten jänskättää ilmaantuuko tämä nostoyritys varauksena tilille ja aiheutuuko tästä selvittelyä…

Illalliseksi testasin kaikkein lähimmän sushikuppilan, Sushi Nightin, joka oli ihan pätevä. Ystävällinen palvelu ja edullinen hinta. Inkivääri olisi saanut olla tuoreempaa, mutta ei voi valittaa kun kalja ja 15 palan sushi-sashimilajitelma maksaa yhteensä 13,40 €!

Matkustin sitten about vikalla metrolla keskustaan ja menin nauttimaan jälkiruoaksi pannukakkua dulce de leche -täytteellä Café Tortonia vastapäätä olevaan ravinteliin. Alun huono palvelu parani huomattavasti, kun aloin tilailla lämmikkeeksi Veteranoa (argentiinalaista brandyä ei ollut) ja keskustella juuri alkaneesta chileläisten kaivosmiesten pelastusoperaation huipennuksesta. Olivat varmaan ensin luulleet mua juntiksi jenkkituristiksi tms.

Saavuin Radio Continentaliin jo ennen yöohjelman tekijöitä, kun en ollut noteerannut yhtä meiliä, jossa treffiaika oli muutettu 23.50:stä 00:30:een. No, eipä siinä mitään, mutta tämän kaivosmieshässäkän takia pääsimme ääneen vasta joskus puoli kahden jälkeen, kun ensimmäiset kaivosmiehet oli saatu hengissä halimaan presidenttiä ja ministereitä…

Mónica de Carvalho, minä ja Ale

Tällä kertaa ei soitettu levyltä muuta kuin Satumaa. Livenä vedettiin Pieni sydän ja Tämän illan tango. Otin ne talteen ja jälkimmäisen lykkäsin sitten heti Youtubeen. Adrenaliini-, etanoli- ja kofeiinihöyryissä piti vielä katsoa viikon 24-annos ja ryypätä Fernettiä.

Päivä 14: Hyvä ruoka ja liikuttunut mieli (13.10.) »« Päivä 12: Mediamyrsky yltyy (11.10.)