Päivä 6: Always when in doubt, go to the zoo! (6.9.)
Categories: Argentina, Matkailua, Yleistä ja yksityistä.
Tämän vuorokauden alkaessa istuimme siis General Urquizan bussissa ja illallista oli tarjoiltu, tosin emme sitä paljoa enää näykkineet, kun olimme saaneet jo syödäksemme Alen ja Danin luona. “Bussistuertti”, nuori herra, kaatoi matkalipun hintaan sisältyvää punkkua ihan reilusti. Sitten oli vuorossa mieluisa kulttuurishokki, johon ei viime vuoden bussireissuilla vielä törmätty. Stuertti kysyi: “Saiskos vielä olla jotain, kuten viskiä?”. Ensiksi kieltäydyin, mutta sitten menin käymään vessassa ja seurasi ytimekäs keskustelu:
– Minkäslaista se sun viskis on?
– Blenders
– No, siinä tapauksessa, lorautapa pikkuisen…
Kun tulin vessasta, sain käteeni ihan oikean grogilasin, jossa jäiden seurana oli varmaan desi tuota Seagramin tuottamaa argentiinalaista maataloustuotetta… Olo oli kuin Bill Murrayn roolihahmolla Lost in Translationissa. Kitattuani viskin ei alla kiitävä autostrada pelottanutkaan enää yhtään niin paljon, kippasin tuolin makuuasentoon, vedin viltin päälle ja nukahdin nopeasti. Verrattuna viime vuoden Misionesin bussimatkaan, kyyti alakerrassa oli paljon tasaisempaa ja näin jopa unia. Värinähälytin taskussa herätti vähän ennen kuin valot räpsähtivät päälle ja oli aamiaistarjoilun aika: kahvia ja paria sorttia kinuskikeksejä!
Taksilla hotelliin, jossa odotti toinen mukava yllätys: huoneen sai käyttöön jo aamuseitsemältä! Jatkoimme vähän unia ja sitten lounaalle katedraalin viereen. Kun perusasiat olivat kunnossa käytiin seuraava perheneuvottelu:
– Haluatko lähteä taidemuseoon vai eläintarhaan?
– Jos nuo ovat vaihtoehdot: eläintarhaan!
Córdoban eläintarha sijaitsee Parque Sarmientossa aivan keskustan tuntumassa ja oli aivan loistava valinta rentoutumiseen. Eläintarha on pian sata vuotta vanha, mikä näkyy suurten eläinten melko pieninä tiloina, mutta erittäin hyvin hoidettu ja siisti. Merileijonanäytöksen lisäksi nautimme mm. tiikerinpentujen kisailusta. Näimme myös hoitajan juttelevan kääpiövirtahevolle ja toisen hoitajan rapsuttelevan hämähäkkiapinaa.
Amerikkojen kissapetojen kunkku on valitettavan uhanalainen jaguaari
Meidän makuumme parasta oli se, että aurinkoisesta talvipäivästä (parhaimmillaan +24°, mutta kylmä tuuli) huolimatta, siellä oli todella vähän ihmisiä. Hermot lepäsivät eläinseurassa.
Iltapäiväoluet nautittiin kävelykadulla ja kohta pitäisi taas saada pihviä…
no comments yet.
Päivä 7: Matkustuspäivä (7.9.) »« Päivä 5: Matkavalmisteluja (5.9.)
