Päivä 16: Humahuacaan (16.9.)

Aamulla jätimme hyvästit Pilvien Majatalolle ja jatkoimme bussilla 5 tuntia Humahuacaan. Vauhti oli aika verkkaista, mutta eipä se haitannut, koska meillä oli yläkerrassa eturivin paikat ja maisemissa riitti nähtävää. 155 kilometriä pitkä Humahuacan vuoristolaakso on Unescon maailmanperintökohde ja syystäkin.

Paljon kivoja pikkujuttuja unohtuu kertoa, mutta kirjattakoon nyt semmoinen sattumus, että Jujuysta lähdettyämme meidät ohitti taksi, joka pysähtyi, laittoi hätävilkut päälle ja viittilöi bussin pysähtymään tien syrjään. Kyytiin tuli nainen vauvansa kanssa. Ei taitaisi Suomessa moinen joustavuus onnistua.

Humahuacan asemalta kävelimme hostelliin, kirjauduttiin ja jätettiin pyykit pestäviksi. Sitten oli kiire etsimään jotain ruokaa, koska kello oli jo reilusti yli lounasajan. Onneksi löytyi ihan gourmet-lounas: humita, tamales, laamakinkkua ja tuoretta kutunjuustoa. Katseltiin sen jälkeen vähän keskustan tavaratarjontaa ja ostettiin postikortit. Onhan tämä ehkä tämän kiertueen kaukaisin etappi, joten passaa lähettää kortteja.

Johanna ei saanut nukuttua päiväunia, mutta minä sammuin kyllä pariksi tunniksi. Iltaan varustauduimme vetämällä Saltasta hommatut alpakkavillatakit päälle ja laitoinpa vielä piponkin taskuun. Vaikka mittari näytti vielä 18°C, tuuli tuntui kylmältä. Illastettiin El Refugio -nimisessä paikassa. Johanna söi kvinoasoppaa ja minä laaman sisäfilettä. Johannallakin alkoi tulla erinäisiä oireita, mutta tilanteen huomioon ottaen on vaikea sanoa, onko kyse viruksesta vai lievistä vuoristotaudin oireista.

Täällä ei ole kovin paljon tekemistä, joten ehkä huomenna vain makoillaan ja vähän kävellään. Haaveilemamme ratsastus ei onnistu, sillä hostellin isännän mukaan netistä löytämämme tyyppi on luopunut eläimistään laidunmaiden puutteen vuoksi.

Päivä 17: Lost in cliché? (17.9.) »« Päivä 15: Pyhäpäivä = lepopäivä (15.9.)