You are looking at posts in the category Matkailua.
| M | T | W | T | F | S | S |
|---|---|---|---|---|---|---|
| « Jan | ||||||
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | ||
| 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 |
| 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 |
| 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 | 26 |
| 27 | 28 | 29 | ||||
Vapaa SanaAamulla mentiin varamaamme jalkahoitoon, minä ensin ja sitten soitin Johannan paikalle. Päiväunien jälkeen illastimme koko porukan voimin armenialais-ählämiläisessä Garbisissa. Illalla sentään vähän jo pinnistelin sähköpostipromootiota…
Vuokraemäntämme Karina herätti soittamalla ja tällä kertaa jopa tuli siivoamaan. Vaihdettuamme kuulumiset lähdimme kävelylle Palermo Sohoon ja lounaalle Mama Rachaan. Aurinko helotti aika kuumasti ja valkoviini lämpeni ikävästi ruokaa odotellessa, mutta muuta valittamista ei sitten ollutkaan. Takuulla kaikkien aikojen paras marraskuinen maanantaipäivä!
Tarjoilijatytöltä tosin meinasi mennä hermot, koska hän ei voinut ymmärtää, että joku haluaa Fernetinsä ilman Coca-colaa ja jäitä. Argentiinassa kuulemma: “Fernet sale con Coca. Fernet tulee Cokiksen kanssa.” Ja niinhän siinä kassakuitissa todella luki. Fernet con Coca.
Vaatekaupoissakin juostiin, mutta mua kiinnostavaa esiintymispaitaa ei Palermo Sohosta löytynyt. Tarjonta oli painottunut sporttisempaan ja rennompaan.
Illalliseksi syötiin sitten ihan vain sisäfile La Payucassa!
Ehdittiin sitten nukkua ihan tunnin unet ennen kuin vastapäisen talon mies tuli viemään meitä lentokentälle. Kotona Buenos Airesissa jatkettiin sitten unia yhdeksästä viiteen…
Sitten mentiin kuulustelemaan, miten anopin porukat olivat poissaollessamme pärjänneet ja mitä tehneet. Illallisseuraa ei heistä enää saatu, päästiin siis romanttisesti Johannan kanssa kahden syömään hirmuinen sushiannos Dashi Sushissa.
Koska Alejandrolla ja Analíalla oli radioesiintyminen saimme oppaaksemme Gustavon, joka vei meidät La Ruralin viinitilalle. Se on yksi suurimmista ja aika lailla turisteja varten viritetty, mutta tyylikkäästi. Kuljimme argentiinalaisen turistiryhmän mukana ja opaskierros oli oikein kiva ja informatiivinen.
Pullo ja tynnyri poikineen…
Valitettavasti mitään ei voitu ostaa mukaan, koska laukkukapasiteettia täytyy säästää mm. omille levyille, mutta toisaalta hinnatkaan eivät juuri poikenneet paikallisista markethinnoista.
Lauantailounasta tultiin sitten nauttimaan koko perheen voimin keskustaan italialaishenkiseen ravintolaan.
Sen jälkeen kämpille ja pikaisesti koordinoimaan anopin ryhmää Pertti Mustosen kanssa Buenos Airesissa tangoshow’hun. Siunattu Skype ja sähköposti!
Sen jälkeen Gustavo vei mut ja Alen Godoy Cruzin Teatro Plazaan soundcheckiin. Ensireaktio oli, että huh-huh, tuleekohan tänne ketään. Äänipöytä oli hirmuinen automatisoitu konsoli, mutta valitettavasti sen käyttäjä ei ollut ihan tilanteen tasalla. Saatiin kuitenkin itsellemme ihan hyvä monitorointi aikaiseksi, ei mitään havaintoa miltä se ulospäin kuulostaisi…
Godoy Cruzin Teatro Plazassa esiintyi joku vuosi sitten myös Mercedes Sosa!
Sitten kipaistiin taksilla takaisin kämpille vaihtamaan vaatteita ja hakemaan Johannaa. Gustavo vei keikalle. Ja yleisöä tuli! Mummeleita permanto täynnä. Elämäni ensimmäiset kunnon väliaplodit tulivat jo ekaan biisiin ja tunnelma nousi koko ajan. Ainoa kömmähdys oli, että jouduimme lyhentämään jo alunperin lyhempää settiämme lennossa. Takahuoneessa muut laulajat vähän olivat kyräilleet ennen keikkaa, mutta esiintymiseni jälkeen tulivat kovasti kehumaan. Aivan mahtava meininki.
Godoy Cruzista ehdittiin vielä keskustaan shoppailemaan matkamuistoja käsityöläismarkkinoilta ja Analían keikalle. Lähiravintoloihin ei millään mahtunut, joten yöpalaksi syötiin mahtavat lomot pikaruokalassa koko Garcettin perheen voimin ja pirteimpänä mukana hengasi tietenkin uusi suosikkibändärini Erminia-täti 84 v.
Olimme edellisenä päivänä niin häikäistyneitä lehtijutuista, että emme olleet huomanneet olleemme myös kyseisten lehtien kansissa! Nyt olen varmaan urani huipulla.
K-taiteilijoiden tuska: Kaivanto, Kirchner ja Calamaro…
Liian vähän unen jälkeen kiipesimme leffateatterin projektihuoneeseen virittelemään läppäriä kiinni projektoriin ja äänisysteemeihin. Ihme ja kumma saimme kaiken toimimaan.
Aika riittävä projektori Powerpoint-sulkeisiin…
…ja äänetkin saatiin pelaamaan, mutta markkinointi oli mennyt pieleen 
Pettymys oli melkoinen, kun tangoluennostamme oli kiinnostunut vain yksi radiotoimittaja. Ei sitten alettu pitää esitelmää, kunhan vähän seurusteltiin tämän herran kanssa.
Semmoinen hassu juttu sattui, että kun olimme lähdössä, valkokankaan takaa alkoi kuulua Piazzollan musiikki aika kovaa ja menimme tirkistämään pienestä raosta: siellä oli joku nuorten neitojen tangobaletti meneillään! Sitten istuimme vielä kaffella yhden paikallisen kulttuuritädin kanssa ja lähdimme metsästämään Los Andesin konttorista lisää eilisiä lehtiä.
Pienen levon jälkeen Analía tuli viemään meitä lähikukkulalle eli Cierro de la Glorian näköalapaikalle. Näimme myös Mendozan viinijuhlien pääjuhlapaikan, josta tulikin hirmuinen motivaatio: tänne pitää päästä esiintymään!
Meidänkin alakerran kaupassa myynnissä kaikki peruselintarvikkeet: juusto, kinkku, leipä, viini ja Fernet. Matéta Cierro de la Glorian korkeuksissa.
Suruliputus Cierro de la Glorialla.
Analía tuli sitten vähän treenailemaan Alejandron kanssa seuraavan päivän radioesiintymistä varten ja sitten lähdettiin Patolle grillailemaan. Ulkogrillikin siellä olisi ollut, mutta koska kevätilta oli vielä kovin vilpoinen, grillaus tapahtui ihan olohuoneen takassa!
Kun lähdettiin kaupasta hakemaan vielä vähän pullovettä, yksi vieraista antoi vähän rahaa ja pyysi tuomaan Fernet Brancaa. Ja sitähän löytyi pienestä kulmakaupasta… Sivistysmaa!
Kun napa oli täynnä herkullista lehmää, salaattia ja perunaa oli aika lähteä keräämään voimia seuraavaksi päiväksi.
Mun Mendozan muusikot Gustavo ja Patricio Johannan kanssa.
Kirchnerin kuoleman takia oletimme, että lehdissä ei ole meistä varmaan yhtikäs mitään. Lähdettiin Johannan kanssa kauppareissulle ja ostamaan lehtiä. Yllätys oli melkoinen: Mendozan molemmissa sanomalehdissä isot jutut, Los Andes -lehden kulttuuriliitteessä ihan koko sivun kansikuvapoikina!
Itse surupäivä ei näkynyt Mendozassa samalla tavalla kuin Buenos Airesissa, jossa ihmisiä kokoontui Plaza de Mayolle. Alen mukaan yksi syy oli, että Cristinan varapresidentti, jonka kanssa sukset ovat olleet kiistellyn eläkeuudistuksen takia ristissä, on mendozalainen. Mekin kyllä seurasimme TV:tä aina kun vain ehdimme.
Diego Maradonan asema arkun ja leskipresidentin vierellä kättelemässä valtionpäämiehiä oli mielenkiintoista. Ajatusleikkinä tuli mieleen, että jos Pena kuolisi, niin kuka urheilusankari Suomessa ottaisi samanlaisen varamiesroolin? Matti Nykänen vai Juha Mieto? Jari Kurri vai Curt Lindström?
Kirchnerin kuoleman takia koko maassa kulttuuritapahtumia peruttiin, mutta meidän perjantaikeikkamme saatiin siirrettyä lauantaiksi ja onneksi myös paluulennot pystyttiin pienellä lisämaksulla muuttamaan.
Mendozan “Orion”. Keikkamme lämppärinä Kaurismäen “Ariel”.
Iltapäivällä käytiin tekemässä soundcheck yliopiston leffateatterissa, välillä lepäämässä ja suihkussa ja sitten kymmeneksi keikalle. Soundcheckissä oli jo tullut varmuutta siihen, että Mendozan pojat klaaraavat biisit, mutta silti hiukan jännitti mennä vetämään konserttia näin vähällä harjoittelulla. Karkasinkin ennen keikkaa baariin Fernetille ja kaffelle, että sai dopingin kohdilleen… Hienosti meni ja yleisöäkin oli oikein mukavasti poikkeuksellisesta päivästä huolimatta. Olipa joukossa yksi Argentiinassa syntynyt suomalaisrouvakin!
Illalliselle mentiin sitten bändin ja isäntäperheen kanssa Ostia-nimiseen pizzeria-ravintolaan. Eikä siinä vielä kaikki: aamuneljään asti väännettiin Alejandron kanssa Powerpoint-esitystä aamuksi. Rankahko mutta ihana päivä kaikin puolin.
Aamu oli ikimuistoinen. Ensimmäisenä menin parvekkeelle ja näin Andit. Sitten olohuoneeseen, jossa Ale oli avannut television ja sanoi: “Suunnitelmat ovat muuttuneet.” Ex-presidentti ja käytännössä presidenttiehdokas Nestor Kirchner oli kuollut alle tuntia aiemmin.
Herääminen Andien juurella ja suruviesti Patagoniasta.
Analía tuli hakemaan ja vei meidät halki väestönlaskennan takia aution kaupungin Los Andes -lehden toimitukseen. Meistä otettiin vain valokuvat ja sitten lähdettiin Analían kotiin, johon toimittaja soitti puhelinhaastattelua varten.
Analían perhe nautti ylimääräisestä vapaapäivästä tietysti grillailemalla ja oli hienoa vihdoin viidennellä reissulla päästä nauttimaan kotiasadosta. Lasten ja susikoirien lisäksi tutustuimme myös isäntämme Gustavon Erminia-tätiin, joka tietysti haastatteli meitä kovasti.
Isäntämme Gustavo ja “pieni” grilliapulainen eli susikoira nimeltä Oso (Karhu)
¡Empanadas! Alla Gustavo, Analía, Johanna, Petri ja Alejandro. 
En nyt enää muista, oliko yhtään aikaa levähtää, kun oli jo aika lähteä harjoituksiin basisti Paton kotiin. Johanna jätettiin tietysti kämpille sairastamaan. Treeneissä vierähtikin yli 5 tuntia ja iltapalaksi haettiin kulmagrillistä lomoa! Lomo completossa on sen lehtipihvin lisäksi muuten pekonia ja munaa…
Aamulla päätettiin mennä saksalaiseen sairaalaan varsinkin kun tiedossa oli, että seuraavana päivänä koko Argentiinassa kaikki olisi kiinni väestönlaskennan takia. Hospital Alemánissa jonotukseen taisi mennä vajaa tunti. Lääkäri palveli englanniksi ja diagnosoi Johannalla poskiontelo-, kurkku- ja keuhkoputkentulehduksen.
Käytiin syömässä wok-lounas Alto Palermossa ja sen jälkeen apteekkiin hakemaan antibiootteja. Lääkäri määräsi myös hengittämään astmalääkkeitä inhalaatiovempeleellä. Nebulizador (jota en osannut yhden kaljan jälkeen millään lausua…). Semmoista apteekkia, joka olisi suostunut nebulisaattorin vuokraamaan, ei tähän hätään löytynyt, mutta Ale lupasi ottaa omansa mukaan.
Sitten pakkaamaan ja kohti kotimaan lentokenttää, Aeroparquea! LANin lento oli vain tunnin myöhässä. Mendozan keikkamme järjestänyt Analía oli vastassa ja vei meidät kämpille. Iltapalaa nautittiin lähimmässä ravintolassa. Tutustuimme vihdoin argentiinalaisen keittiön peruseineeseen nimeltä lomo: parhaiten sen voisi kääntää sanalla lehtipihvisämpylä.
Kämpillä odotti myös Analían lainaama nebulizador!
Lehtipihvipurilainen on Argentiinan kansallismättö
Aamulla heräsin sitten odottelemaan Johannaa saapuvaksi, siistin paikkoja ja kipaisin pyykit pesulaan. Johannan flunssa oli matkan aikana äitynyt aika pahaksi, mutta silti lähdimme asettautumisen jälkeen varaamaan Palmeille ja Sänkiahoille Colonian risteilypakettia, jotta he pääsisivät pakoon väestönlaskentaa. Jono oli niin törkeä, että päätimme mennä ensin lounaalle Galerias Pacificoon. Jo aiemmin testaamani pieni patagonialainen hillo- ja suklaakauppa kätkee taakseen myös ihan pätevän keittiön.
Saatuamme vihdoin palveluvuoron Buquebusin toimistoon se oli vääränlaiselle virkailijalle, hän ei pystynyt myymään hotellipaketteja. Ensimmäistä kertaa sain totaalisen raivokohtauksen espanjaksi ja se kannatti: pääsimme ensimmäiselle vapautuvalle oikealle virkailijalle ilman uutta jonotusta. Sitten kaupat sujuivatkin sutjakkaasti. Saatiin seuraavalle päivälle 4 hengen risteilypaketti samaan majataloon, jossa vietin viime vuonna synttäreitäni.
Perulais-japanilaista alkuherkkua: Carpassion ja Tiraditos al estilo andino
Ilta lepäiltiin, kunnes haettiin ryhmä illalliselle Itamae Sushiin. Pisco sour ja ceviche taitavat olla lempialkuruokaani!
Tämä onkin eka kerta pitkään aikaan kun bloggaan päiväkirjaa lähes reaaliajassa…
Nukuin tietty eilisen rasituksia ja juomia aika pitkään, sitten aamiaista ja takaisin nukkumaan. Hämärän tultua aloin kaivata anoppia ja soiteltiin Alen kanssa. Ehdin melkein kirjoittaa tämän blogin ajan tasalle, kun piti lähteä syömään. Rouvat olivat kylläkin jo niin väsyneitä, että eivät lähteneet mukaan, joten käytiin Canalissa ihan miesten kesken vetämässä normipihvit. Oli vielä parempaa kuin testikäynnilläni!
Normaali minipihvi ja konjakki. Amerikassa on suurta.
Jep, nyt olen sitten urakoinut tämän blogin ajantasalle, että olisi jotain toiveita jaksaa blogata myös seuraavat ja jännittävät kolme viikkoa, kun varsinainen kiertue alkaa… 5 keikkaa ja yksi luento on vielä jäljellä. Aivan parasta.
Tosin perkeleen Facebookin takia on tullut vähän seurattua myös Suomen asioita, mutta yritän nyt olla miettimättä niitä liikaa. Tangokuninkaan elämä on kuitenkin ihmisen parasta aikaa. Vähän kyllä huolestuttaa, että näillä juomilla ja sapuskoilla edessäni on muuttuminen “laulavaksi lihapullaksi” jo ennen legendaksi pääsemistä.
Olisin nukkunut mielelläni vähän pidempään, mutta vatsa oli eri mieltä. Epäilin hiukan toissapäiväisiä simpukoita, mutta eiköhän tässä nyt ole ihan vain viinan yliannostuksesta kyse…
Anoppi kumppaneineen oli jo ottanut tuntumaa lähipalveluihin ja nautiskellut mansikoita ja kuohuviiniä! Lähdettiin etsimään sopivaa paikkaa syömiselle ns. väärään aikaan, hiukan ennen kuutta, mutta sehän ei ole täällä suinkaan mikään ongelma kuten esim. Italiassa tai Ranskassa.
Syötiin Plaza Güemesin italialaishenkisessä Veronese-raflassa. Pojat vetivät sitten ihan koko pihvit, rouvat light-annokset ja minä palmu-katkarapu-tonnikala-sellerisalaattia. Sitten olikin jo kiire suihkuun ja keikalle!
Ryhmät kasassa La Scala de San Telmossa!
Soundcheck sujui nyt paljon paremmin ja keikka oli mahtava. Ekassa biisissä mulla tosin menivät suomenkieliset säkeistöt sekaisin, mikä oli hyvä herätys: “Skarppaa jätkä!” Syykin liikaan rentouteen oli aivan ilmeinen: lounaalla pyytämättä ja yllätyksenä tarjottu kuohuviini jälkiruuaksi ja sitten vielä basistin tuoma punaviinileka, jolla piti ennen keikka kilistellä. Muuten tämä alkoholin yliannostus tuntui kyllä olevan kaikin puolin eduksi. Olin esim. paljon vähemmän lunteissa kiinni kuin aikaisemmin, sanamokien määrä jäi vähäiseksi, toki myös olin jo treenannut iltapäivällä. Välispiikitkin pysyivät erittäin hyvin hanskassa ja tunnelma oli loistava. Alkuperäinen levytrio svengasi kuin patagonialainen hirvi!
PR-edustajammekin oli aivan innoissaan nähdessään ensi kertaa livenä, mitä on tullut kaupanneeksi.
Johdatin Palmit ja Sänkiahot sitten vielä iltapalalle vanhaan suosikkipaikkaani, La Raya de San Telmoon. Pikkuisen haukattiin empanadasta ja makkaraa. Taksin saaminen kesti aika kauan, koska joku iso rockkonsertti oli juuri päättynyt, mutta henkilökunta piti meistä hyvää huolta ja katsoi että pääsimme kotiin.
Kofeiini, adrenaliini ja viina pitivät mua hereillä aamukuuteen, mutta erittäin hyvä tunnelma jäi tästä keikasta!
Myöhäisten aamutoimien jälkeen askeleeni johtivat Alto Palermoon, josta katselin vähän paitatarjontaa, mutta en löytänyt mitään kivaa. Kännykkäkin alkoi toimia, kun sain siihen rahaa ladattua. Näemmä saldokyselyäkään ei voi tehdä, kun saldo on tyhjentynyt.
Sitten hommasin leipää, itselleni yhden pikeepaidan ja Discosta juustoja ja makkaroita yöpalaksi. Puoli yhdeksän jälkeen lähdin metrolla Belgranoon ja siitä taksilla Villa Urquizaan Martin Alvaradon keikkaa kuuntelemaan. Iltapalaksi pieni lihavarras ja suuri suklaakakun pala!
Martín Alvarado esiintyi Horacio Avilanon kitaratrion kanssa ja he esittivät tuoreen levynsä biisejä, mutta lopuksi Alvarado alkoi toteuttaa yleisön toiveita, osittain improvisoituina potpureina! Tämmöistä tangoimprovisiontia en ollut ennen nähnytkään, hienoa!
Martín Alvarado & Horacio Avilano trio en Café de la U.
Oloni teki levottomaksi se, että anopin ryhmällä olikin merkittäviä vaikeuksia päästä Saõ Paolosta tänne, sillä heidän koneensa ei ollut päässyt parilla yrittämällä ilmaan ja piti etsiä uusi lentovempele… Myöskään vuokrafirman hätänumerot eivät vastanneet ja mulla alkoi jo Argentiina-luurin akkukin loppua.
No, kun Café de la U:n omistajapariskunta alkoi juottaa mulle punkkua ja syöttää aivan ihanaa kinkkua niin kummasti rentouduin. Yllättäen tulikin soitto Ezeizasta: “Täällä ollaan!”
Mulle tilattiin remis, perulainen kaveri, joka ensin halusi välttämättä näyttää mulle yhden Belgranon hyvän perulaisravintolan ja sitten rupesi kyselemään, että olenko käynyt yökerhoissa ja mitä tykkään argentiinalaisista tytöistä… Sanoin tiukasti olleeni aina ihan vain työmatkoilla ja olevani vanha ja väsynyt tangolaulaja, mikä on kyllä ihan tottakin, heh-heh.
Kun saavuin, niin ryhmä olikin jo oven takana odottelemassa oman kuskinsa kanssa, viimeisenä saapui vuokrafirman mies. Vaikka kello oli jo kolme yöllä, niin haettiin juomat ja ruoat mun luotani ja sitten maisteltiin vähän patagonialaista hirvisalamia ja kaljaa. Sekä tietty tervetulokonjakit!
Pitkän lentomatkan jälkeen nesteytys on tärkeää!
Torstai oli sitten viimeinen kokonainen päiväni yksin. Aloitin sen tekemällä vähän nettimainostusta ja sitten lähdin kaupungille metsästämään DV-nauhaa. Galerías Pacificon Sony Centeristä mä sitä ostin ja sitten vasta eksyin Floridan ja Tucumanin kulmassa sijaitsevaan hirmuiseen tietokonetarvike- ja vempelekauppojen keskittymään.
Kauppakeskus täynnä PC-, puhelin- yms. vempeleputiikkeja.
Edelllisen päivän tapahtumista seurasi suuria mielenosoituksia ja Avenida de Mayolla munkin piti muutama metri marssia virran mukana päästäkseni metroasemalle. Niin näyttivät tekevän muutkin. Oli ihan rauhallinen ja suurten kansanjoukkojen mielenilmaus kyseessä. Jos olisi ollut aikaa, niin olisin ehkä marssinut ihan Casa Rosadalle asti. Ei se oikein kivaa ole, jos SAK:laiset alkavat mielenosoituksissa ampua pätkätyöläisiä. Onneksi ei ole Suomessa vielä näin pahaksi päässyt. Tosin täälläkin on vielä epäselvää, mitä oikeasti tapahtui ja miksi tämmöistä väkivaltaa tapahtui. Ei tämä täälläkään ihan normaalia ole ja siksi juuri ihmisiä oli niin runsaasti liikkeellä.
Jatkoin sitten ruokaostoksille Carrefouriin. Se oli virhe, koska jonot olivat ruuhka-aikaan aivan älyttömät. No, sitten palkitsin itseni ihanalla illallisella…
Testasin nimittäin kalaravintola Nemon. Muutama huono nettikritiikki oli minua vähän epäilyttänyt, mutta sekä ruoka että palvelu toimivat ihan älyttömän hyvin. Emäntä alkoi vielä itse palvella minua päästääkseen tarjoilijattaret syömään, koska olin liikkeellä aika myöhään. Söin alkuun ceviche-annoksen ja pääsapuskaksi ilmeisesti lyyraturskaa älyttömän hyvän kasvis-herkkusienihöystön kera.
Yöllä vielä skrivasin homobloggaukseni valmiiksi ja jatkoin tämän blogin julkaisua.
Remis-kuski tuli puoli yhdeltätoista noutamaan minua La Plataan. Liikennettä ei ollut paljon, joten vaikka käytiin huoltoasemalla, niin olin perillä yliopistolla jo ennen muita.
Taiteiden tiedekunnan auditoriossa oli luento meneillään, joten ei päästy rakentamaan, vaan mentiin ensin lounaalle koko bändin kanssa. Mä popsin palmunsydämiä, keittokinkkua ja oliiveja.
Soundcheckin jälkeen päästettiin lähinnä Alen työkavereista ja oppilaista koostunut yleisö sisään. Pari tuntia pälpätettiin suomalaisesta tangosta ja katseltiin/kuunneltiin näytteitä. Lopuksi vielä esitettiin 9 biisin setti. Kolmen tunnin esiintyminen! Siis kielellä, jota olen opiskellut järjestelmällisesti vain 5 päivää. En jaksa olla ihmettelemättä, miten sitä vain on matkan varrella oppinut niin paljon.
Kalvosulkeisten ja soundcheckin valmistelua…
Kun muut jo pääsivät lähtemään, mä jäin odottamaan remis-kuskia takaisin päin Musiikin laitoksen johtajan kanssa. Silloin sain ensimmäistä kertaa kuulla iltapäivällä tapahtuneen jotain dramaattista, mutta en ihan ymmärtänyt mistä oli kyse. Selvisi vasta kotona TV:tä katsomalla, että kyse oli rautatieläisten yhteenotosta: liittoon kuuluvat vastaan vuokrafirman pätkätyöläiset, jossa oli kuollut ammuttuna 23-vuotias mielenosoittaja ja toinen, vanhempi nainen, myös sairaalassa koomassa päähän osuneen harhalaukauksen takia.
Takaisin päin liikenneruuhka keskustassa oli melkoinen ja olin kotona vasta seitsemän jälkeen. Aamuisen kuskin isäntä heitti mut itse stadiin ja ilta-auringon lämmittäessä haaveili kotiin päästyään nauttivansa oluesta ja koiranpennusta. Hän myös esitteli kännykkäkamerallaan ottamaansa kuvaa Casa Rosadasta kun seistiin siinä kohtaa.
Illalliseksi testasin La Payucan pihvin paprika-sipulihöystön kera. Hyvää oli.
Sitten katsoin viime viikon kohutun Ajankohtaisen kakkosen Homoillan ja aloin blogata homoaiheesta, koska se Facebookin statuspäivitysten perusteella tuntuu kuohuttavan suomalaisia ihan kamalasti.
Herääminen tapahtui tietenkin varsin myöhään. Ehdin tehdä normaalin kauppa- ja pankkiautomaattireissuni ennen kuin oli aika lähteä Centro Cultural del Suriin. Ekan kerran tällä reissulla soitin taksin, koska sunnuntai-illan liikenteessä se on nopeampi väline kuin 2 metroa + kävely.
Centro Cultural del Sur on vanha kauppatori hevostalleineen, joka on osin aivan raunioina. Siihen rauniokohtaan on pystytetty sirkusteltta, jossa on amfiteatterimainen katsomo ja hyvä esiintymislava. Ilta oli hyytävän kylmä, sen lisäksi oli myös Argentiinan äitienpäivä. Niinpä yleisöä tuli valitettavasti vain kourallinen.
Flor de Enchastre keikalla
Kyseessä oli siis Alejandron oman bändin, Flor de Enchastren, keikka lukuisine vierailijoineen: mäkin vedin Tämän illan tangon. Onneksi ilman raideriakin takahuoneessa oli pari punkkupulloa lämmikkeeksi…
Autoin vähän roudauksessa ja sitten jaoin taksin basistin ja kontrabasson kanssa. Jäin kyydistä Plaza Güemesillä, koska haluisin tsekata, onko Velvet-ravintolassa vielä tuttu tarjoilija. Ei ollut, mutta jäin silti syömään. Vetäisin kulhollisen tomaatteja ja aivan järjettömän kokoisen sisäfilepihvin. Ilman rakasta Oscaria tunnelma ei ollut sama kuin viime vuonna ja voi olla, että en palaa tuohon toiste, koska vastaavia peruskuppiloita on parempiakin jo löytynyt.
Ennen nukahtamista tuli vihdoin tieto Suomesta, että haluamaani kameraa ei kerta kaikkiaan saa uutena enää mistään, niinpä aloin hieroa kauppaa käytetystä.
